sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äitiydestä

Äitiys on ollut minulle

Kasvamista
Yksin selviämistä
Väsymystä
Ahdistusta

Se on ollut
Pelkoa ja menettämistä
Syyllisyyttä
Häpeää ja riittämättömyyttä

Ja samalla elämääkin suurempaa
Varmuutta
Rohkeutta
Luottamista
Iloa ja rakkautta

Se on ollut auki repivää ja korjaavaa
Pyyteetöntä rakkautta,
mikä parantaa ja eheyttää

Välillä tuntuu, kun heräisin unesta ihmettelemään, että ovatko nämä ihmisen taimet todella minusta tulleita? Ja onko heidän elämänsä todella minun vastuullani?

Äitiys on hämmentävää
Jotain mitä ei pysty järjellä selittämään
Jotain mihin ei pysty mitenkään varautumaan

Äitiys tulee ja lyö lekalla päähän

Rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain niin ääretöntä, että sen kokonaisvaltainen tunteminen on jopa pelottavaa

Välillä tuntuu, että sydämeni repeää ja kehoni pakahtuu siitä rakkaudesta ja kiitollisuudesta, mitä tunnen lapsiani kohtaan
Ja välillä tuntuu, että kaikki olisi helpompaa, jos lapsia ei olisikaan

Äitiys on heittäytymistä
Antautumista
Itsensä haastamista
Pysähtymistä ja yhdessä ihmettelemistä

Se on verta, räkää, kyyneleitä
Ja raskausarpia
Se on väsymystä ja kehostaan luopumista
Imetystä, ruokkimista, väsymystä ja itsensä unohtamista

Ei ole hyvää tai huonoa äitiyttä
On vain äitejä ja lapsia
Jokaisen elämässä tarkoituksensa
Juuri se, mitä kenenkin polulle on annettu
Juuri se, mitä meidät valinnut lapsi on tullut meille antamaan
Ja se, mitä meidän on tarkoitus antaa heille

Ja sitten on tietysti myös isejä
Joita ilman ei olisi äitejä






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti