Henkisesti siis
Ottanut kaikkia murheitani ja tehnyt maailmaa paremmaksi
Olen ajatellut, etten ole sen arvoinen
Että on minun tehtäväni kantaa kaikkia muita
Olen inhonnut itseäni tästä syystä
Ajatellut olevani jotenkin viallinen
Olen etsinyt pelastajaa koko elämäni
Että tulisi joku ja tekisi minusta paremman
Korjaisi kaikki haavat ja pitäisi sylissään
Pelastusta ei ole löytynyt ihmisistä tai asioista, ei kauas lähtemisestä eikä hiljaa paikallaan olemisesta
Olen ajatellut ettei kukaan ymmärrä minua
Että sisimpäni on niin näkymätön ettei kukaan näe minua
Olen huutanut sisälläni, mutta kukaan ei ole kuullut
Tuhansien itkujen ja sisäisen työn jälkeen olen edelleen lähtöpisteessä
Pieni näkymätön tyttö sisälläni tuskaansa käpertyneenä
Itseäni inhoten
Lähellä olevien ihmisten sanat itseäni vastaan tulkiten
Koska itse inhoan itseäni, ei kukaan voi minua juuri tällaisena rakastaa
Muutama päivä sitten kirjoitin ylös,
"Kanna minua elämä"
Että jos kukaan muu ei minua kanna, niin tulisi edes maailmankaikkeus, ja tekisi ihmeitään
Kunnes tänään palasin taas tämän saman äärelle
Mieheni sanoista loukkaantuneena itkin pienen tytön kyyneleitä
Itkin vanhoja haavoja ja itseni hylkäämistä
Pienen tytön pelkoja ja suruja
Ja jostain sisältä kaukaa nousi pikkuhiljaa syvä ymmärrys siitä, ettei koskaan tule olemaan ketään tai mitään, joka minut pelastaisi tai minua kantaisi
Ei ketään muuta kuin minä itse
Ei mieheni voi minua kantaa, eikä pidäkään
Hänen tehtävänsä on ollut tökkiä minun kipukohtiani tavalla, joka saisi minut vihdoin näkemään oleellisen
Sen mitä olen koko elämäni etsinyt
Suurta voimaa
Rakkauden voimaa
Olen nähnyt sen kaikkialla muualla mutten ole suonut sitä itse itselleni
Niin päivänselvä juttu
Sadoista kirjoista luettu, ja satojen puheiden sanomana kuultu
Mutta vasta nyt, 33-vuotiaana sain suihkussa itkiessäni ensimmäistä kertaa todellisen kokemuksen tästä kaikesta
Kokemuksen, mikä meni ymmärrystä, järkeä ja tunteita syvemmälle
Tästä lähin koitan siis parhaani mukaan kantaa itse itseäni
Parannella haavojani, paijata lempeästi ja raottaa valoa kaikista pimeimpäänkin luolaan itse itsessäni
Kantaa itseäni rakkaudella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti